Kyllä siihen aikaa kului, mutta sitten se eräällä iltalenkillä tapahtui: täydellinen toisen koiran ohittaminen!

Tuon onnistuneen kerran jälkeen meillä alkoi edistystä tapahtua isoin harppauksin eteenpäin, koska koira vihdoin ymmärsi, mitä haluan siltä ohitustilanteessa. Haluan kertoa sinulle, miten täydellinen ohitus tapahtui ja miten siihen päästiin. Toivon, että tämän postauksen lukeminen auttaa sinua uskomaan, että täydellinen ohitus on mahdollista ja jaksat taas paremmin tehdä töitä sen eteen, sillä pääset tähän kyllä aivan varmasti, mikäli panostat koulutukseen.

Se täydellinen toisen koiran ohittaminen

Meidän täydellinen ohitustilanne oli seuraavanlainen: vastaan tuli nainen oman koiransa kanssa ja kun minä huomasin heidät, aloin seuraamaan miten Nita siihen reagoi. En tehnyt mitään, pidin hihnan löysällä, kävelin normaalisti eteenpäin ja valmistauduin palkkaamaan, mikäli sattuisi menemään hyvin. Toki valmistauduin myös siihen, että jokin menisi pieleen, mutta maltin mieleni ja seurasin rauhassa Nitaa (en siis tuijotellut mitä vastaantulevat tekevät, katsoin vain omaa koiraani). Seurasin, milloin se huomaisi nuo kyseiset vastaantulijat ja miten se päättäisi sen jälkeen toimia.

Kun Nita näki tämän parivaljakon, se meinasi alkaa hieman jäykistelemään, mutta sitten se rentoutui ja katsahtikin minuun, josta palkitsin heti kehumalla ja annoin namin. Nita katsoi sitten koiraa ja naista uudelleen, jolloin kehuin sitä taas. Kehuni sai Nitan katsomaan taas minuun ja annoin siitä toiminnasta lisää namia.

Vastaantulevien lähestyessä, Nita vähensi vauhtia, tuli vierelleni kävelemään ja katsahteli minua vähän väliä. Se vaihteli katsetta koiraan ja minuun. Joka kerta kun se katsoi minuun, minäkin katsoin sitä ja kehuin. Itse ohitustilanteessa vastaantuleva koira räyhäsi, mutta Nita käveli minun vierelläni aivan rauhallisesti ja vain seurasi katseellaan ohitettavaa. Kun he olivat aivan vierellämme, katsoi Nita jälleen minuun, josta palkitsin. Keskityin pitämään hihnan täysin löysällä enkä missään vaiheessa kiristänyt sitä. Olin niin ylpeä siitä! Se oli kuin oppikirjasta täydellinen rauhallinen ohitus, jossa Nita oli hyvässä kontaktissa minun kanssani ja hihna oli löysällä.

Miten onnistuin

Olemme Nitan kanssa treenanneet paljon erilaisia asioita vuosien aikana, jotka ovat yhdessä mahdollistaneet tämän onnistumisen. Olemme luoneet rutiineja, etsineet oikeanlaista tapaa palkata, opetelleet vaikeustason asettamista ja nostamista, harjoitelleet hihnakäytöstä, rauhoittumista, itsehillintää ja käyneet treenaamassa myös muiden kanssa. (kaikkeen näihin löytyy ohjeita blogista, klikkaa vain linkkejä).

Mielestäni kuitenkin tärkeä yksittäinen asia, jonka ansiosta tämä oli mahdollista, on ”katsominen”. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta nyt ajattelin nostaa tämän yksittäisen asian omaksi postaukseksi ja kertoa erikseen, miten olemme tätä treenanneet ja miten se on edennyt tähän hienoon ohitukseen.

Katsominen

Kyse on siitä, että koira ikään kuin ilmoittaa sinulle, että se on havainnut jotain ja se saa siitä palkan. Näin saat koiran huomion ja siitä tulee sille rutiini: jotain ilmestyy näkökenttään, kerron siitä omistajalle, saan silloin herkkua. Toisen koiran vastaan tulemisesta alkaa tulla kiva asia, eikä jännittynyt tapahtuma. Ensin kannattaa kuitenkin se kontaktin ottaminen yleisesti laittaa kuntoon, jotta koiralle se katsominen/kontaktin ottaminen on tuttua. Jos koira lenkilläkin milloin tahansa katsahtaa oma-aloitteisesti sinuun, kannattaa se palkata.

Katsomistreenien aloittaminen

Aloitin palkitsemisen ihan kaiken huomaamisesta. Seurasin koiraani ja kun huomasin, että se havaitsi jonkun asian näkökentässä, niin kehuin heti (vihjesana oikein toimimisesta tai naksautus), joka sai sen katsomaan minuun päin ja pääsin palkkaamaan sitä. Palkkaa tuli aluksi ihan kaikesta: linnuista, ihmisistä, pyöristä, autoista… Koira ei siis ehtinyt sen kummemmin reagoimaan näkemäänsä mitenkään, kun jo kehuin.

Tässä on nimenomaan se taika, että koira sai palkan ihan vain jonkun asian näkemisestä. Mikäli se ehti jotenkin reagoimaan huonosti, kuten haukahtamaan, jäykistymään, nosti karvojaan tms, en kehunut, ellei se oma-aloitteisesti sitten kuitenkin päättänyt lopettaa sitä toimintaa ja ottaa minuun kunnon rauhallisen kontaktin, niin silloin palkitsin. (On kuitenkin varottava, ettei tästä tule rutiini: ärhentelen – saan sitten palkan, kunhan vain menen hakemaan sen.) Tein tätä myös ihan omassa kotipihassa. Kun olimme koiran kanssa pihassa ja jokin, esimerkiksi pyöräilijä, meni ohi ja Nita katsoi sitä, kehuin, joka sai sen aina tulemaan luokseni hakemaan palkan. Tässä vaiheessa on tärkeää, että koira saa ihan joka kerta kunnon palkan.

Katsominen alkaa muuttua rutiiniksi

Se alkoi sitten menemään siihen, ettei minun tarvinnut enää sanoa mitään. Aina kun jotakin ilmestyi näkökenttään, Nita katsoi minuun, josta kehuin ja palkitsin namilla. Aluksi se ei toiminut koiriin, se toimi kaikkeen muuhun kylläkin erittäin tehokkaasti. Sain kyllä paljon palkkailla, kun Nita otti minuun kontaktia katsellaan nähdessään kävelijöitä, pyöräilijöitä, kun varis lennähti tielle, jokin roska oli jätetty tienviereen…

Koska annoin aina namia näissä tilanteissa, Nita tuli aina tietenkin lähelleni sitä namia hakemaan. Aloin sitten jatkamaan tätä namitusta näiden asioiden ohitustilanteessa. Vaikka pelkästään ihminen tuli vastaan ilman koiraa, annoin nitalle koko ohituksen ajan namia, jolloin se pysyi koko ohituksen ajan vierelläni. Eli kun lähestyimme ihmistä, palkkasin ihmisen katsomisesta useita kertoja, jolloin Nita käveli vierelläni: se katsoi aina ihmistä, sitten minua, sai namin, katsoi uudelleen ihmistä, sitten minua ja sai namin jne… kunnes olimme päässet ohi.

Rutiini siirtyy myös vaikeimpiin tilanteisiin

Pikkuhiljaa tämä rutiini alkoi toimia myös muihin koiriin. Ohitukset eivät heti todellakaan onnistuneet, mutta se alkoi jo myös koiran huomatessaan luoda katseen minuun, josta pääsin palkkaamaan. Missään kohtaa en lopettanut muiden asioiden huomaamisesta palkkaamista.

Ohitustilanteissa pyrin toimimaan aina siten kuin oli mahdollista (joskus meni räyhäämiseksi tai vetämiseksi, joskus mentiin vain lujaa ohi, joskus piti kiertää kauempaa, joskus itse ohitus oli suhteellisen rauhallinen, mutta nita ei irrottanut katsettaan toisesta koirasta ja/tai ohitti karvat pystyssä). Sitten se vain yhtenä päivä se onnistui myös toisen koiran vastaan tullessa.

Se oli tosiaan myös Nitalle ahaa-hetki, sillä sen yhden onnistuneen kerran jälkeen kehuin sitä niin ruhtinaallisesti, että se todella ymmärsi, että nyt meni todella hyvin. Sen jälkeen ohitukset alkoivat heti onnistumaan useammin ja luonnollisesti mitä enemmän onnistumisia, sitä enemmän siitä tulee uusi toimintatapa.

Anna koulutukselle aikaa

Suosittelen myös sinulle, että laitat kunnolla aikaa tähän rauhallisen katsomisen opetteluun. Kuten aikaisemmissa postauksissani olen maininnut, hyvä idea on aloittaa tämän treenaaminen myös menemällä johonkin paikkaan, jossa on paljon katsottavaa ja havainnoida asioita kauempaa. Eli ensimmäisiä kertoja tätä ei kannata alkaa treenaamaan keskellä lenkkipolkua, ellei se satu vahingossa tarjoamaan katsetta.

Voit esimerkiksi mennä johonkin seuraamaan jotakin harrastustapahtumaa kauempaa ja palkata koiraa siitä, että se vain katsoo ihmisiä/koiria (esim. koirakoulun ohitustreenejä tai pentutreenejä seuraamaan tai mikäli koirat ovat vielä liian vaikeita, niin sitten ihmisten jotain treenejä).

Käytä kaikki tilanteet hyväksi, esimerkiksi jos olette omassa pihassa ja näet pyöräilijän tai vaikka naapurin kävelevän tiellä, seuraa koiraasi ja jos se katsahtaa rauhallisesti tiellä menijää, anna merkkiääni onnistumisesta ja palkkaa. Voit myös pyytää jotakuta kävelemään teidän ohitse, kun olette itse paikallaan ja palkita siitä. Muista tosiaan alussa palkata kuitenkin heti, kun koira huomaa sen jonkun asian, ettei se ehdi alkaa reagoimaan mitenkään, jolloin reaktioksi alkaa muodostua se sinuun katsominen ja namin saaminen, eikä mikään, mitä se itse olisi saattanut tehdä.

Toisen koiran ohittaminen, kuten muukin koiran koulutus, vie aikaa

Muistutan vielä, että Nitakin täyttää tänä vuonna 5v ja niinhän sitä sanotaan, että koiran kouluttaminen vie keskimäärin sen 3-5 vuotta, joten täytyy ymmärtää ja hyväksyä, että nämä asiat vievät aikaa. Lähinnä se, miksi se kestää niin kauan johtuu siitä, että harvemmin koiran kanssa treenataan vain yhtä ja samaa asiaa monta vuotta. Yleensä tosiaan joudutaan treenaamaan paljon eri asioita, koska koiralle halutaan tietenkin opettaa muutakin, kuin toisen koiran ohittaminen. Silloin kun on monta asiaa treenattavana, niiden oppiminen kestää.

Lisäksi niiden treenaaminen on pilkottava osiin ja järkevästi nostettava vaatimustasoa koiran edistyessä, joka on jokaisella yksilöllistä. Mutta ne toki myös edesauttavat toisiaan, jolloin lopputuloksena on hyvä suhde koiraan, jonka kanssa on turvallista ja varmaa toimia. Oppimisnopeuteen vaikuttaa tietenkin myös se, että toimiiko jokainen koiraa ulkoiluttava aina samalla tavalla.

Mikäli ohitukseen liittyy paljon ongelmia tai ne ovat vaikeita/et tiedä mikä on pielessä/ tarvitset lisätreeniä/ tahdot yksityiskohtaisempia ohjeita/haluat keskustella samanlaisessa tilanteessa kamppailevien kanssa, suosittelen tutustumaan tässä postauksessa olevaan kurssiin: Koiran kanssa ohittaminen rennosti on mahdollista! Kyseisessä kurssissa käydään myös tuo katsominen läpi.

Lopuksi vielä lisävinkkinä tilanteisiin, joissa koira on irti: Voit myös opettaa, että toisen koiran huomaaminen tarkoittaa vierelle tuloa, jolloin laitetaan hihna kiinni. Toinen koira ohitetaan siten aina hihnassa. Tämä on ihan turvallinen rutiini jota voi käyttää tietenkin myös siihen, jos tulee ihmisiä vastaan. Opettaminen tähän on helppoa, kun tuo katsominen ja sen namin hakeminen on tullut rutiiniksi.

Mikäli postaus oli sinusta hyödyllinen, olisin kiitollinen, mikäli jakaisit sitä eteenpäin 🙂