Artikkeli päivitetty 8.12.2018

Agility harrastuksena

Edellisessä artikkelissani kerroin mitä kaikkea Staffin kanssa voi harrastaa. Itse harrastimme agilitya kunnes nita mursi tassunsa metsäreissulla.  Kerron tässä artikkelissa agilitystä harrastuksena sinulle enemmän 🙂

Lue kuvaus agilitysta täältä : Mitä staffin kanssa voi harrastaa

Aloimme tosiaan Nitan kanssa harrastamaan agilityä kun saimme pentukurssilla kokeilla vähän agiesteitä ja Nita rakasti sitä.

Tiesin, että agilityä ei saa harrastaa alle vuoden ikäisen koiran kanssa. Tai siis, suositus on, että tätä harrastusta aletaan harrastamaan vasta, kun koira on täysikasvuinen ja sen luusto on täysin kehittynyt.

Hyppimistä ja muuta vastaavaa ei kannata tehdä vielä silloin kun luusto vasta kehittyy. Voi kun olisin silloin kun odottelin nitan kasvamista, tiennyt paikasta nimeltä Paws Berra Areena…

Paws Berra Areena harrastuspaikkana

Odotin kärsivällisesti, että nita tulee vuoden ikään ja sitten aloin etsiä seuraa, jossa päästä kokeilemaan harrastusta oikeasti.

Minulle sopivaa paikkaa ei meinannut millään löytyä, kunnes päädyin Paws Berralle. Päädyin sinne, koska heille ovat ihan kaikki tervetulleita ilman sitoumuksia tai työpanosta (tämä oli minulle henkilökohtaisesti tärkein ehto) ja heillä on käytössä lämmin sisähalli kumirouhetäytteisellä tekonurmella, joten sääkään ei vaikuttaisi treeneihin.

Paikan päälle saapuessa kävi yhä enemmän ilmi, että koska puitteet ovat hyvät ja siistit, sekä ympäristössä tilaa ulkoiluttaa koiraansa, tänne haluan jäädä harrastamaan. Paws Berra Areena sijaitsee Maalahdessa.

Lue lisää Paws Berrasta: https://www.paws.fi

Pawsilla olisi tosiaan ollut (ja on edelleen) junnuagilitya eli agilitykursseja, jonne saa osallistua jo alle vuoden ikäiset koirat tutustumaan agilityyn (voi kun olisin aikaisemmin tosiaan hoksannut). Koska Nita oli jo yli vuoden, menimme agilityn alkeiskurssille, josta siirryimme sitten perustasolle.

Millaista on itse agilityn harrastaminen?

Harrastimme Nitan kanssa agilitya kerran viikossa. Se oli ehkä liian vähän, mikäli olisi ollut jokin kilpailutavoite mielessä. Me harrastimme kuitenkin agilitya enemmänkin harrastamisen ja oppimisen ilosta. Mutta tottakai tähtäsimme siihen, että jonain päivänä Nita nappaisi pokalin kisoista 🙂

Emme pitäneet asian kanssa kiirettä, emmekä ottaneet stressiä, sillä agility on myös lähentänyt minua ja koiraani valtavasti, joten koen että se on jo siksi hyödyllinen harrastus.

Aika nopeasti kävi ilmi, että koirat ovat superälykkäitä ja me ihmiset aika noloja tapauksia. Vähänkin huono päivä tai väsymys minussa koiran ohjaajana vaikuttaa jo siten, että ohjaa koiraa väärin, vaikka koira kyllä osaisi. (koirat saattavat jopa joskus suuttua tästä ohjaajalleen kun ihminen ei osaa ohjata ja koiraa alkaa ottaa se päähän 😀 )

Pawsin ohjaajat ovat kyllä loistavia kertomaan virheemme. En todellakaan tarkoita tuota pahalla, vaan me olemme suomalaisia, eli kun mokaamme, haluaisimme vain painua maanrakoon piiloon. Siksi on loistavaa, että ohjaaja tarttuu heti virheeseen ja korjaa virheen samantien, vaikka kuinka asiakas on nolona.

Ompa huippua kun vaan luottaa heihin ja kuuntelee ohjeita, niin huomaa kehityksen sekä koirassa että itsessään (on se vaan kiva itsekin saada sitten kehuja ohjaajalta 🙂 ).

Agilityn harrastaminen erityisesti staffin kanssa

Onhan se..  Minun kiitokinkkuni siellä liitää 😀 Staffit ovat tosiaan ruuminrakenteeltaan tuollaisia jäykkiä tykkejä ja nopeudeltaan erittäin vauhdikkaita. Tämä luo agilityharrastukseen omat haasteensa, mutta yllättävän hyvin näihin ominaisuuksiin verrattuna, staffeja on pärjännyt agilityssä!

Kyllä me ainakin saimme joka ikisen esteen suoritettua. Jopa kepit menevät suhteellisen näppärästi (ei kyllä todellakaan samalla lailla kuin joku muu notkeampi rotu), täytyy vain löytää se paras tapa, jolla oma koirasi esteen suorittaa. Tässä auttavat ohjaajat, he osaavat kertoa millaisen koiran kanssa mikäkin este kannattaa mitenkin suorittaa.

Tärkeimmät huomiot agilityssa

• Perustottelevaisuus on oltava kunnossa
• Löydä kokeilemalla omalle koirallesi paras palkka: nami, lelu vai leikki? (nuorempana nita sai namipalkkaa eri esteiden yksittäisistä suorittamisesta, vanhempana pitkän radan jälkeen palkkaana oli lelu jolla saa leikkiä)
• Harjoitelkaa jo kotona etukäteen rauhoittumista/odottamista rauhassa (oman vuoron odottaminen odotustilassa muiden koirien kanssa voi olla aluksi shokki ja nostaa kierroksia, joten hyvä opetella olemaan tilanteessa rauhallinen)
• Muista, että agility ei ole vain radan suorittamista. Se on koiralta hyvää fyysistä kuntoa vaativa laji (ja jonkin verran myös ihmiseltä), jossa on otettava huomioon myös alkulämmittely sekä loppujäähdyttely (varaa siis aikaa agilitypäivänä enemmän kuin vain agilitykurssin kesto, eli agility ei ole syy olla menemättä koiran kanssa lenkille sinä päivänä, vaan se nimenomaan tarvitsee kunnon lämmittelylenkin ennen ja jäähdyttelylenkin jälkeen)

• Muista lihasten huolto. Kuten urheilevat ihmiset, myös koirat tarvitsevat välillä ”urheiluhierojaa” eli koirahierontaa mikäli paikat jumiutuvat.

Lue myös:  Koirahieronta? Tarvitseeko koiria hieroa?

Voin itse lämpimästi suositella Paws Berraa kaikille koirakoille harrastuspaikkana 🙂

Pawsilla on myös paljon muitakin kursseja kuin vain erilaiset agilitykurssit, kuten pentu- ja DOBO-kurssit. Lisäksi he järjestävät myös kursseja, joilla pääsee tutustumaan eri koiraharrastuslajeihin sekä heillä vierailee ulkopuolisia kouluttajia pitämässä eri lajien viikonloppuvalmennuksia.

Itse olemme suorittaneet sielä myös Kiva Koirakansalainen -kurssin ja testin 🙂

Lue lisää: Kiva koirakansalainen.fi

Yksi kehitysidea tuli mieleen, jonka voisin heille ehdottaa: heillä voisi olla myös teoriatunteja ennen jonkun kurssin alkamista, jonne tulevat vain omistajat ilman koiraansa.

Esimerkiksi ennen ensimmäistä tuntia uusille harrastajille teoria siitä, miten kyseiselle tunnille valmistaudutaan, miten koira valmistellaan (esim agilityn aloitteleville tieto alkulämmittelyistä, esteistä, surorittamisesta, säännöistä jne muuta teoriatietoa).

Pawsin hallista on mahdollisuus varata myös omaa treeniaikaa joko yksittäisinä irtovuoroina tai vakiovarauksina. He tarjoavat myös mahdollisuuden hankkkia treenikortin omatoimiseen treenaamiseen, jolloin treenaamassa voi käydä vaikka joka päivä.

Lisätietoja PAWSsista ja BERRA-areenasta löydät sivulta: www.paws.fi 

Onko lukijoissa muita agilitya harrastavia staffeja? 🙂 Toivottavasti voimme vielä joskus itsekin palata tämän harrastuksen pariin.

Tämä artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Paws Berra Areenan kanssa. Linkkien klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja, eikä minulle tuloja joten voit rauhassa vierailla sivuilla ja tutustua. Minä suosittelen vain niitä yrityksiä ja tuotteita joita olen itse käyttänyt ja/tai käytän parhaillaan.