staffin-historia
Staffin hankinta ja pentuaika

Staffin historia

Päivitetty 3.8.2018

Miten Staffista tuli taistelukoira ja sitten seurakoira? Millainen on rodun historia?

Staffin historia alkaa 1700-luvun lopulla – 1800-luvun alkupuolella Englannissa kun rotu Staffordshirenbullterrieri kehitettiin. Tuolloin koiratappelut olivat suosittuja ja sitä varten rotu luotiin.

Taistelukoirina käytettiin aluksi buldoggi-tyylisiä koiria ja myöhemmin niitä risteytettiin black and tan -terrierien kanssa. Näin saatiin koiratyyppi, jolla oli bulldogin voima, sitkeys ja peräänantamattomuus sekä terrierin nopeus ja ketteryys.

 

Staffin historia

 

Sen ajan kehittymättömän lääketieteen myötä, koirilla tuli olla myös erittäin korkea kipukynnys. Olen kirjoittanut tästä Staffien kivun sietämisestä, eli kipukynnyksestä, sekä sen näyttämisestä muutamia artikkeleita.

Lue lisää:

Staffin korkea kipukynnys – mistä tunnistat kivun 

Staffilla on korkea kipukynnys

Rodun kehittämisessä ei missään kohtaa mietitty ulkonäköä, tärkeintä olivat nämä ominaisuudet, joista oli etua koiratappelussa.

Hyvin tärkeää oli myös se, että rodun tulee olla vihainen muille koirille, mutta ei missään nimessä ihmisille. Tämä ominaisuus varmistettiin siten, että tappelutilanteessa, jos ihminen meni väliin ja staffi puri ihmistä, se hylättiin tai jopa tapettiin. Pikkuhiljaa saatiin kehitettyä rotu, joka ei purrut ihmistä vaikka ihminen tuli kesken tappelun väliin.

 

Mistä sitten nimi staffordshire?

Staffi on siis risteytys bulldogista ja terrieristä. Mistä sitten se staffordshire tulee? Rotu sai tuon kyseisen etuliitteen Staffordshiren hiilikaivosalueen kaivosmiesten ja ketjuntekijöiden mukaan, joiden ansiosta rotu on yhä olemassa. (Nämä kyseiset kaivosmiehet siis olivat niitä, jotka kasvattivat rotua)

Koiratappeluiden jälkeen

Koiratappelut kiellettiin vuonna 1835 eläinsuojelujärjestöjen työn seurauksena ja staffista tuli vain seurakoira. 1800-luvun puolivälissä intohimoinen kasvattaja James Hinks jatkoi rodun kehittämistä. Hän risteytti koiria edelleen valkoisen vanhanengalnninterrierin / bullterrierin kanssa, jolloin rodulle kehittyi mastiffimainen pää, jossa korvat sijaitsevat pään takaosassa.

Hinks kehitti tämän näköisen rodun näyttelytarkoituksiin. Suuren suosion vuoksi Engalnnin kennelklubi hyväksyi ja rekisteröi rodun vuonna 1935.

Se tunnustettiin aluksi nimellä Bull and Terrier ja koska varsinainen bullterrier-nimitys oli jo käytössä, syntyi uudesta rodusta staffordshirenbullterrieri sen Eglannin osan mukaan, jossa kaivosmiehet niitä kasvattivat. Suomeen ensimmäiset staffit tulivat vuonna 1964.

 

Amstaffi eli Amerikanstaffordshirenbullterrieri

Kun bull and terrieriä vietiin yhdysvaltoihin, ne jalostettiin sielä suuremmiksi kuin alkuperäistyypit. Nykyään ne tunnetaan nimillä amerikanpitbullterrieri ja amerikanstafforshirenbullterrieri.

 

Miten menneisyys näkyy nykypäivän staffissa?

Ulkonäöstä sen tietenkin ensimmäisenä huomaa: Sillä on erittäin vahvat leuat ja suuri suu. Varsinkin uroksilla on vartaloon nähden hyvin suuri pää.

Sillä on leveä rinta ja ”tanakka” seisonta. Kuitenkin Terrier-risteytyksen ansiosta se on ketterä ja erittäin vauhdikas! Joku kirjoitti muistaakseni jossakin, että aivan kuin niiden esi-isinä olisi ollut kumisia superpalloja 😀

Lisäksi rotu on luotu sellaiseksi, ettei siitä saa helpolla otetta. Siihen ovat ehkä monet staffin omistajat törmänneet 😀 Kun staffi innostuu, niin koitappa napata se!

Staffin Hisrotia

Luonteessa näkyy myös taistelukoiramenneisyys: Staffit suhtautuvat yleensä huonosti muihin koiriin, eteenkin samaa sukupuolta oleviin. Staffille voidaan opettaa hyvää lenkkikäytöstä, jolloin sen kanssa on helppo ohittaa lenkillä muita koiria, mutta aikuisesta staffista saadaan harvoin koirapuistokoiraa ja varsinkin kahden urosstaffin pitämistä samassa taloudessa ei yleensä suositella (toki näistä kaikista löytyy aina poikkeus ja sen poikkeus).

Staffi on luonteeltaan jääräpäinen ja vahvatahtoinen, mutta erittäin uskollinen. Aivan kuin taisteluissa sille aikoinaan on opetettu. Staffihan on jalostettu siten, että ihminen pääsee tappelun väliin.

Nykypäivänäkin ihmisen pitäisi olla turvallista mennä väliin jos oma staffi tappelee toisen koiran kanssa. Poikkeuksia toki tästäkin varmaan taas löytyy. Itse olen jo kerran joutunut tällaiseen tilanteeseen ja vaikka oma staffini otti tilanteessa vahingossa kädestäni kiinni, se päästi heti irti kun huomasi sen olevan minun käteni. Urokset saatavat herkemmin olla aggressiivia, mutta ainakin joillekin niiden steriloiminen on auttanut siihen.

Staffien ihmisrakkaus on myös perua siitä mitä sille on opetettu, että vihaisia ollaan vain koirille, ei ihmisille. Jotkut pelkäävät staffeja niiden ulkonäön vuoksi, mutta kuka ei muka huomaisi niiden silmistä loistavaa rakkautta ja iloa! <3 Yleisesti ottaen staffit rakastavat ihmisiä, varsinkin pieniä ihmisiä eli lapsia 🙂

Korkea kipukynnys. Staffeilla on edelleen korkea kipukynnys, eivätkä ne näytä kipua. Aivan kuten koiratappeluaikoina haluttiin.

Taistelukoiramenneisyys näkyy myös staffin tyylissä leikkiä: Leikkiminen on todella rajuotteista ja se haluaa yleensä painia kunnolla. Leikkikaveria se puree poskeen ja vetää poski- tai korvakarvoista. Leluilta pitää yleensä saada ”nirri pois” eli piippiääni ja sisälmykset pihalle… 😀

Monissa Keski-Euroopan maissa staffit ovat joutuneet kiellettyjen listalle ja niiden pitoa valvotaan. Staffeista ja niiden risteytyksistä on valitettavasti kehitelty vihaisia vahtikoiria, taistelu- tai raatelukoiria jengien, huumeiden ja rikosten piireissä. Suomessa onneksi staffi on hyvässä maineessa ja puolustavat asemaansa erinomaisina seurakoirina.

Mites teidän stafferoiset? 🙂  Jokainen koira on aina oma luonteensa, näkyykö teillä menneisyys teidän staffeissanne ja millä tavalla?

Päivitetty 3.8.2018

0 Comments
Avainsanat:

Reply your comment

Your email address will not be published. Required fields are marked*