Ajattelin tosiaan aloittaa tämän blogin teoriapläjäyksellä Staffin hankkimisesta! Sillä näistä asioista kaikki aloittaa elämänsä staffin kanssa.

Tästä artikkelista tuli todella pitkä, pahoittelut siitä jo etukäteen. Mutta aihe on todella tärkeä! Vaikka et olisi itse juuri nyt hankkimassa Staffia, suosittelen silti lukemaan tämän artikkelin, sillä se sisältää tärkeää asiaa, jonka voit ehkä jakaa jollekin toiselle joka suunnittelee koiran ostoa. Sitten asiaan!

Mistä löydän Staffin kasvattajan?

Edellisessä postauksessa kävimme siis läpi staffin hankinnan ensimmäisen vaiheen. Eli olethan edelleen varma, että juuri Staffi on oikea rotu sinulle?

Lue edellinen artikkeli: Staffipennun hankinta

Olet nyt lukenut ja oppinut, että se on erittäin aktiivinen rotu ja päätynyt siihen, että sinulla on aikaa ja jaksamista tarjota sille paljon liikuntaa ja muuta energian kulutusta. Tiedät, että haasteita löytyy esimerkiksi muiden koirien suhteen ja tiedät, että esimerkiksi koirapuistot saattaa joutua unohtamaan. (Halusin nämä kaksi asiaa vielä muistuttaa, vaikka varmasti luit ne hyvätkin puolet staffeista, joita varmasti on enemmän kuin ”huonoja”, mutta nämä kaksi asiaa ovat melko tärkeät)

Myös talousasiat on kunnossa (niin kunnossa kun voi, yllätyksiä tulee tietenkin joskus elämään) Mikäli vieläkin olet varma että Staffi on se oikea rotu: JES!  Ei muuta kuin omaa nappulaa etsimään <3 Seuraavana vaiheena on lähteä tutkimaan mistä sen oman possun saa 🙂 Sen onkin tärkein vaihe, eli käydään se seuraavaksi läpi.

Kasvattajan etsiminen

Käytä kunnolla aikaa kasvattajan etsimiseen. Tätä en voi painottaa liikaa. Staffi on tällä hetkellä todella suosittu rotu, joka aiheuttaa sen, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että kysyntään luodaan tarjontaa pentutehtailulla. Pidä mielessä, että kunnolliselta kasvattajalta pennun hankkiminen on kaikista turvallisinta.

Älä osta pentutehtailijalta

Pentuja voi olla myynnissä lehdissä, kaupoissa ilmoitustauluilla ja erilaisilla nettimyyntipalstoilla, joissa yksityiset ihmiset myyvät tavaroitaan. Näissä ilmoituksissa houkuttaa se, että usein pennun saisi sieltä nopeasti mukaansa, ehkä jopa melko halvalla. Suosittelen kuitenkin tekemään taustatyön huolella, ettet vain osta pentua pentutehtailijalta.

Pentutehtailusta on kyse, kun koiria teetetään vain rahan takia. Pahimmassa tapauksessa koiria pidetään huonoissa, sotkuisissa oloissa ja niiden terveydestä ei pidetä huolta.

Emäkoiralla teetetään pentuja liian usein eli niitä käytetään vain ”pentukoneena” jolloin koira menee siitäkin huonoon kuntoon. Tällaiset koirat ovat yleensä halvempia kuin normaalisti (Staffin hinta on 1500€:n kummankin puolen, hälytyskellojen tulee soida jos myynnissä alle 1000€:lla!), koska niiden terveydenhoitoon ei ole laitettu rahaa.

Pentutehtailu ei välttämättä ole näin raakaa, joten joissakin tapauksissa tehtailua voi olla vaikea tunnistaa. Kuitenkaan missään tapauksessa tällaista toimintaa ei tulisi tukea.

Yritä muistaa, että vaikka tuntisit sääliä huonoissa oloissa kasvatettua pentua kohtaan, älä silti osta sitä. Sinusta saattaa tuntua siltä, että pelastat pennun huonoista olosuhteista ostamalla sen, mutta pelastaessasi yhden pennun tuet samalla pentutehtailijan toimintaa.

Ilman ostajia ei pian ole myyjiäkään, se on ainoa tapa saada tehtailu loppumaan. Pentutehtaiden pennut voivat siis olla todella sairaita. Ne eivät välttämättä selviä, vaikka laittaisit kuinka paljon rahaa itse sen hoitoihin.

Tunnista kunnollinen kasvattaja

Huomautan kuitenkin, että jokainen netissä tai kaupan taululla pennuista ilmoittava, ei siis ole välttämättä pentutehtailija. Hän voi olla aivan täysin vastuullinen kasvattaja.

Avainsana on siis tuo taustatyö. Mikäli koirat on kuitenkin rekisteröity kennelliittoon, vaikka itse omistajat eivät olisikaan, on se jo parempi lähtökohta, kuin että niitä ei ole rekisteröity ollenkaan.

Eli älä ainakaan osta rekisteröimätöntä pentua! (Huomautan siis tässä vaiheessa, että tämä pätee siihen, että olet ostamassa rotukoiraa: staffia, esimerkiksi sekarotuisia ei tarvitse rekisteröidä)

Rekisteritodistus on todistus koiran alkuperästä. Jos siis koira on rotukoira, kuten Staffi on, täytyy sen mukana tulla rekisteritodistus. Todistus sisältää koiran tiedot sekä sukutaulun ja toimii vakuutena siitä, että pentue täyttää Kennelliiton rekisteröintimääräykset.

Pelkkä rekisteröintitodistuskaan ei valitettavasti vielä takaa, että kasvattajalla on puhtaat jauhot pussissa. Eli vaikka pentu olisi rekisteröity, on tehtävä taustatyötä ja tutkittava, ettei kyseessä ole pentutehtailija, joka rekisteröi vain jotkut pentueensa Kennelliitossa, mutta tuottaa seuraavista juoksuista rekisteröimättömän pentueen.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Suomen Kennelliitossa, tulee saman emän pentueiden välillä olla yli 10 kuukautta, eikä nartulla saa olla yli viittä pentuetta elinaikanaan. Kun pentu on rekisteröity, löydät kennelliiton sivuilta koiran koko suvun ja pääset katsomaan montako pentuetta emällä on, kuinka terve koiran suku on jne. Kuitenkin tosiaan, mikäli on tehty pentuja, jotka on jätetty rekisteröimättä, et tietenkään pysty näkemään niitä.

Kennelnimi

Suosittelen lämpimästi, että valitset sellaisen kasvattajan jolla on kennelnimi. Kennelnimen saaminen vaatii paljon eri ehtoja ( Kennelliiton jäsen ja jäsen sellaisessa Kennelliiton organisaation kuuluvassa yhdistyksessä, joka edustaa kasvatettavaksi aiottua rotua, hyväksytysti suoritettu kasvattajan peruskurssi yms), joten sellaiseen kasvattajaan voi varmimmin luottaa.

Kuitenkin huomautan jälleen, että myös kennelnimetön koirankasvattaja voi olla aivan täydellinen kasvattaja! Teethän vain siinä kohtaa taustatyön huolellisemmin mikäli valitset kennelnimettömän kasvattajan, jotta erotat jyvät akanoista 🙂

Mikäli heillä on puhtaat jauhot pussissa, he pystyvät sen varmaan todistamaan muulla tavoin, muistathan vain itse kysellä! Kennelnimen ansiosta pääset kuitenkin jo kennelliitosta tutkimaan kasvattajan pentueiden tietoja (heillä on myös useimmiten omat nettisivut joiden kautta tutustua heihin), jotka kertovat sinulle jo paljon millaisia pentuja kyseiseltä kasvattajalta voidaan odottaa.

Mikäli kennelnimeä ei ole, voit kysellä kasvattajalta kuitenkin heidän olemassa olevien rekisteröityjen pentujen, emän ja isän tietoja, jotta pääset tekemään taustatyötä.

Mistä kunnollisia kasvattajia löytää?

Voit siis etsiä sopivaa pentua/kasvattajaa esimerkiksi näistä paikoista:

kennelliiton pentulista

staffiyhdistyksen sivut

Näiltä sivuilta ostaminen on yleensä kaikista turvallisinta. Mutta toki voit etsiä myös muualta missä pentujen myynnistä ilmoitetaan (internet, lehdet, ilmoitustaulut). Kysele muilta staffin omistajilta mistä he ovat oman pentunsa ostaneet.

Myös kasvattajilta, joilla ei tällä hetkellä ole pentulistassa pentuja tarjolla, voi kysellä, sillä he saattavat tietää toisen kasvattajan jolla olisi pennut tulossa. Suosittelen edelleen myös sellaisten ihmisten ja foorumeiden etsimistä, joista näistäkin asioista voi saada lisää tietoa. Näissä ryhmissä on usein sisäpiiritietoa tai ainakin neuvoja mitä kannattaa varoa.

Painotan, että mikäli on ensimmäinen pentu kyseessä, sitä ei välttämättä osaa joka ikistä asiaa tarkistaa ja varmistaa vaikka kuinka yrittäisi. Siksi kasvattajan etsimiseen kannattaa käyttää kunnolla aikaa. Kysele, kysele, kysele.

Miksi minä oikein paasaan?

Tästä tuli tosiaan aika pitkä artikkeli ja vakavaa tekstiä oleva postaus. Saatat nyt miettiä, miksi minä ”paasaan” tästä asiasta. Se johtuu juurikin siitä, että itse menin ansaan.

En voi syyllistää kasvattajaa jolta oma pentumme tuli, koska sillä hetkellä kun oma pentumme ostettiin, ei ollut mitään merkkejä mistään huolestuttavasta. Jälkeenpäin olen kuullut huolestuttavia asioita ja siksi tämä asia on minulle todella tärkeä.

Haluan siksi painottaa sitä, kuinka tärkeää on se taustatyön tekeminen ja asioiden varmistaminen oikeista paikoista. Siksi haluan luoda mahdollisimman tarkat ohjeet ja kertoa kaikki mahdollisimman tarkasti, jotta uusille pennun etsijöille löytyisi riittävästi infoa siitä mitä ottaa huomioon.

Konkarit ja rodun harrastajat osaavat paremmin heti kiinnittää huomioita kaikkiin pienempiinkin asioihin ja kaivaa tietoa oikeista paikoista. Juurikin näiltä ihmisiltä on siis aivan loistava idea kysellä neuvoja ja varmistaa asioita. Siksi suosittelen edelleen liittymään eri foorumeihin, facebookryhmiin yms jossa mahtaisi olla tietoa sieltä paikkakunnalta, josta itse pennun hankintaa suunnittelet. Millaisia kasvattajia siellä on jne.

Minä en siis ole ostanut pentua halvalla epämääräisistä oloista, vaan kaikki tosiaan näytti olevan hyvin: olosuhteet priimaa, emä hyvässä kunnossa ja pennut oli lääkärintarkastatteu, rekisteröity ja koirien taustat näyttivät olevan sukupuussakin kunnossa.

Eli tein silloin omasta mielestäni hyvää taustatyötä. Kumpa vain olisin osannut tehdä VIELÄ tarkempaa taustatyötä tai joku asia olisi soittanut hälyytyskelloja. Olisimpa edes silloin jo liittynyt etukäteen johonkin ryhmään jossa asioista keskusteltiin ja neuvotaan muita.

Minulla ei siis ole itselläni todisteita itse kasvattajaa vastaan, joten ei siitä sen enempää. Oma koirani ei ole mitenkään ”huono”, se on minun täydellinen rakkauspakkaus! Mutta todettakoon, että jos olisin osannut katsoa oikein tarkasti, olisin voinut huomata jotain epäilyttävää, joka tänä päivänä on jo selkeämpää vähemmälläkin taustatyöllä. On ollut harmittavaa kuulla jälkeenpäin. Siksi paasaan 🙂

Käydään seuraavassa artikkelissa läpi, mitä tehdään sitten, kun olemme löytäneet mielestämme hyvän kasvattajan ja yritetään tunnistaa varoitusmerkit 🙂 Pysy siis edelleen kuulolla!

Lue seuraava artikkeli: Staffin ostaminen kasvattajalta – prosessi